Meiän pikku kokkipoika on taas saanut tuhoa aikaan. Tämä lapsi käy kukkaron päälle. Ja voi hiisi että osaa käydä myös hermonpäälle. Siis kaikessa ihanuudessaan tietysti. Ei pidä käsittää väärin, on tämä niin suurta rakkautta kuin olla ja voi. Mutta herranen aika, ihmisiähän tässä ollaan. Eilen sattui pikkuvahinko. Poika päätti tempaista alakaapista pirtelökoneen lattialle. Arvaahan sen miten käy kun on laattalattia. Kannu meni tuusannuuskaksi. Voi itku, se on ollut meillä kyllä tosi suosittu vempain. Tyttöjen kanssa on tehty ihania herkkuja, nyt sitte pitää ostaa uusi vemputin!

Onneksi se rymähti niin isosti että säikäytti ukkelin ja ehin mennä hätiin ennenkuin sai itteensä sirpaleita. Nyt sitten on meillä laitettu kaikki rikkoutuvat tavarat ja etenki keittiötavarat niin ylös tai pois ettei niihin kohta pääse itekkään käsiksi. Muovi on ihanaa, kaunista ja halpaa! Muovi on tosi IN nyt meiän huushollissa. Ei enää rikota pentikkiä eikä iittalaa. Miten lie ei tajuttu aikaisemmin että poitsu osaa nousta syöttötuolissa seisomaan. Oli yks päivä noussut kun laitettiin aamupalaa ja makasi puoliksi pöydällä. Siitä sitten ehti viskoa muutamia hyvänhintaisia astioita lattialle ennenku napattiin kiinni. No, samahan se niille astioille, kun ei lapseen sattunut. Mutta on tässä mökissä nyt viime viikkoina niin paljon sirpaleita tullut, että sen puolesta pitäis kyllä jo olla vähän myötätuultakin.

Hyvvää kattilaa. Tästä miehestä on maailman vaikein ottaa kuvia. Ei sitä hetkeä kyllä paikallaan oo että sais otetuksi kunnollisen kuvan. Niitä kuvia on paljon missä vaan suurinpiirtein perävalo vilkkuu, tai hiustupsu tai korva näkyy. Eläväinen tapaus :D