Kyllä vaan on!! Tietää justiinsa tehneensä eilen jotain... Oli kyllä mukava olla oikeesti töissä taas pitkästä aikaa, mutta olihan se sutinaa. Illan mittaan piti aika tiuhaan tarkistaa taskuja, onhan kaikki tavarat mukana, kännykät tallessa, avaimet ja muut. Ei kerennyt miettiä että kuinkahan siellä lapsoset pärjää, vaikka kyllähän sitä tietää että ne pärjää. Pieni mies oli kyllä äitiä hakenut ja mummon jalassa kiitettävästi roikkunut, pientä kitinää pitänyt. No eipäs oo kummakaan, sen verran symbioosissa tässä ollaan yli 9 kk oltu ja eletty. Tänä päivänä kun koitin tuossa(ja ihme kyllä sainkin aikaseksi) leipoa sitä Linnun ihanaa susupiirasta, niin johan piti roikkua lahkeessa ja nousta jalkoja vasten seisomaan ja huutamaan, että huomaa nyt mutkin! Ei millään ois äiti saanu keskittyä leivontahommiin. No, pääasia että sain sen leivotuksi, makuakin piti jo saada vaikka täyte olikin vielä turhan lämpöistä. Nyt se tuolla pihalla vetäytyy itteensä, toivottavasti ei mee linnut eikä kissa maistelemaan...!! (ei pelkoa, on siinä kansi päällä;) Tässäpä on kuva pienestä ukkelistamme, kuunaamasta!

535219.jpg

Minä pieni möyhääjä :)