958613.jpg

Joo tämmönen siivooja meillä on- mukavaa, että omasta takaa! Jälki on..noh, sanotaanko että vaihtelevaa...:D

Nuutti rakastaa imuria ihan mielettömästi. Siinä on jotain tosi hellyttävää- ja rasittavaa. Imurin päällä on ihana ratsastaa, sitä pitää taputella ja olla 'aaaiii' aina välillä. Parasta on kuitenkin se, että sitä voi vinguttaa. Eli käynnistää ja sammuttaa peräperään. Ja sitten myös itse imurointi, voi että on kivvaa kun saapi huitoa isoa letkua :)) Onhan se hienoa, että lapsi oppii pienestä pitäen siivouspuuhiin. Harmi vaan, että lapsityövoima ei taida kelvata kotitalousvähennyksiin, eikä ainakaan lasku niistä tavaroista mitkä tässä touhussa vahingossa rikkoutuvat...

Meillä on ollut kohta pari viikkoa kauhee lentsu. Nuutti olikin tuossa alkuviikolla aivan mahoton. Huusi ihan joka välissä ja roikkui minussa kiinni. Aateltiin, että onpas pojalla kova omatahto-kausi, kun joka kiellosta veti hirveet pultit ja lattialle veteläksi rääkymään. Sitten jo aattelin, että mahtaa olla joku paikka, kurkku tai korva kippee kun niin huusi. No, yöt meni aina hyvin ja ruokaakin sai syötyä. Ja korviinkin sai koskea. Mutta käytettiin kuitenkin lääkärissä, ja pahat korvatulehukset löytyi molemmista korvista. Että eipä ollu kummakaan kun niin huusi. Nyt on sitten syöty antibioottia ja gefilustuotteita, kun massu meinannut olla sekasin. Mutta hyvä on ollut lääke, kaksi päivää nyt mennyt ja poika alkaa olla entisellään. Se vaan, että lääke väsyttää jopa meijän ikiliikkujan, eilen veti yli kolmen tunnin iltapäivä unet, mikä on ihan historiallista. Mut ihana nähä kun aurinkoinen hymypoikamme on tullut takaisin kipujen maasta. On se vaan rankaa kun lapsi sairastaa, vaikka ei oo ees mistään vakavasta kysymys, niin huoli on aina suuri. Ja arvatkaas mitä, täällä on taas lumiriitettä maassa, kuja valkoisenaan :) Mukavaa, varsinkin kun saatiin autoon talvirenkaat alle!