Ihan kuin kesällä konsanaan! Eilen kyllä oli kesän tuntua ilmassa, lämmintä ja ihanaa. Nyt sitten pukkaa melkoista matalapainetta. Hiisi kun ei oikein saa tähän blogiinkaan mitään uutta. Laksurihommat tökkii, kiva kun ois joku joka neuvois miten ne saadaan tänne. Ja miten saan linkitettyä muita blogeja tänne sivuille? Ei tiiä.

Aamulla meinas olla pieni hoppu sinne eskariin. Mitenhän me syksyllä sinne ajallaan ennätetään? Pienimmäinen kakkas pöksyyn vähän ennen lähtöä. Sitten keskimmäinen levitti perunasäkin lattialle ja niitä kerätessä meni kädet mustiksi ja piti pestä. Sit etittiin esikoisen kenkää, toinen oli tallessa ja toista ei missään. Hain ja hain, mutta ei löytynyt. Käskin laittaa toiset kengät ja tyttö oli survoutunut keskimmäisen kenkiin jotka tietty oli ihan liian pienet. Ei auttanut muu kuin lähtä menemään, kun likka jo istui autossa valmiina. Eskarissa meni ihan mukavasti, mitä nyt pientä ujostelua oli havaittavissa. Välitunnilla tyttö ei vaan halunnut lähtä katseleen ympärilleen (toisin kuin muut) ja seisoi vaan mun vieressä koko ajan. Ihmettelin että mikäs on kun ei ala kavereita, mutta hän ei halunnut kuulemma sotkea kenkiä.. Just. Ruokailu meni hyvin, oli tosi hyvät pöperöt kun tuolla koululla on vielä oma keittiö. Sekin vissiin tulee liian kalliiksi, että eiköhän se kohta lopu tuoltakin ja saavat meidänki muksut syödä sitte kumipottuja ja muuta epämääräistä. Kotiin tultiin kuitenkin hyvillä mielin eskaritehtävien kanssa. Aloin laittaa pyykkejä koneeseen niin kappas vaan mitä sieltä pyykkien seasta löytyikään!!?? Pari pottua ja se toinen kadoksissa ollut kenkä. Kuka lie oli ollut asialla, en minä ainakaan..................... :O

Sitten kuultiinkin ikäviä uutisia. Isi ei ollutkaan kotona vaan mummo lasten kanssa. Isi oli lähtenyt jututtaan työnantajaa. Uhkasivat huhupuheiden mukaan vähentää autoja. Ja niinhän siinä kävi, että huhut pitivät paikkansa. Porukka pienenee puolella, vanhimmat työntekijät voi vaan jäädä. Joten nyt on isillä kova työnhaku eessä. Onneksi on se kuukauden irtisanomisaika, että eiköhän tässä vielä pärjätä. Jospa se tästä. :(