887538.jpg

Tämä puuro ei varmaan esittelyjä kaipaa. Tuli ihanaa puuroa kun laitoin vanilijaa vähän mauksi sekaan taittamaan kirpakkuutta. Aattelin tässä lähinnä lapsia ( juujuu :)), että heillekin maistuisi. Tytöt ei kauheesti välitä tästä, vaikka puolukat itessään metästä suoraan maistuvatkin. Nuutti sen sijaan söi puuroa hyvällä ruokahalulla aamupalaksi. Voin sanoa että myös massu toimi aamupäivällä mukavasti.. Liekkö siihen osasyynä myös eilinen päivä.

Eilen siis käytiin poimimassa vähän viimeisiä vattuja, ja puolukoita. Nuutti rakastaa yli kaiken vattuja. Heti kun ensimmäisen sai suuhun alkoi vaativa 'öhhöö' -ääntely. Öhhöö siis on yhtä kuin anna. Jos ei tähän kutsuun heti vastaa alkaa yksittäinen ÖH- ääntely. Se kasvaa kasvamistaa kunnes on tauotonta ÖHÖHÖHÖHÖH... Vitsi mua nauratti kun koko mettä raikui, aina kun marjat loppuivat. Onneksi sitten vattujen loputtua puolukatkin kelpasi. Ensin kyllä oli aikas närkästynyt ilme kun laitoin vatun jälkeen puolukan sumppiin. Pari melkoista irvistystä tuli, mutta sitten kun pikkusuu tottui makuun niin kyllähän sai kunnon annoksen mettän vitamiineja :)