Huhhuijjakkaa mikä päivä. Olipa taas vilskettä vilinää. Aamulla nukuttiin pitkään, vasta puoli kymmeneltä herättiin. Olin aivan äimän käkenä aamulla kun kelloa vilkaisin, miten se voi olla noin paljon! Tais olla meillä kaikilla vähän univelkaa. Heti huomaa omassa olossaan kun on sadetta ilmassa/sataa. On paljon väsyneempi olo. Pikkunenkin on koko iltapäivän ja illan kiukutellut, heti kun kyläpaikasta kotiuduttiin. Illan vaan sitten sylissä nuohos ja puoliunessa oli, vaan kun yritin siirtää nukkumaan niin alkoi meteli.

Kylään suoriuduttiin puolilta päivin ja ennen kolmea kotiin. Otin edellisenä iltana pakasteesta vanhat mansikat sulamaan, ja äidiltä mehumaijan- eiku Matin lainaan. Rupesin sitä hommaa sit toimittamaan, enkä oo ennen tehnyt. Muuten ihan kivaa mut en tajunnut sen olevan niin aikaavievää puuhaa kuitenkin. Aattelin tehä toisen satsin vanhoista puolukoista ja mustikoista loppuviikosta, niin saa nekin räähkät hyötykäytettyä. Ja mehua meidän taloudessa kyllä kuluukin. Ei taida vielä tulla tälle kesää kovin kummoista satoa noista meijän omista viinimarjapensaista. Mut jos mummolta poimis jonku verran lisäksi niin kyllä siitä sitten jonkin verran sais.

 No, mehunkeitto oli loppusuoralla kun Nuutin kummitäti soitti, ja samalla muistin, että mullahan oli viideksi meno suunnittelemaan yhen kaverin polttareita. Sitten kauheella tohinalla aloin leipomaan muffinsseja sinne viemisiksi. Onneksi olin tarpeet hommannut, kun olin jo pidempään aikonut sitä reseptiä kokeilla. Aika löysää oli taikina, ja mulla ei ollutkaan muffinssivuokia niinku luulin. Kippasin taikinaa sitten pullavuokiin, mutta ne reunat oli niin 'lörpsät', että meinas taikina tulla yli reunojen jo ennenku uuniin laitoin. Eka satsi sitten suunnilleen valui pitkin uunipeltiä, taikina tursusi melkein kaikista yli. Ihan törkeennäkösiä! Seuraavan satsin kanssa olin tarkkana, ja laitoin vuoat vaan puolilleen. Ne sitten onneksein oli ihan OK, vaikkakin oon paljon nätimpiäkin tehnyt. Mehun laitoin jähtymään ja sitten vaan kamat kasaan ja menoksi. Muffarit osottautuikin aivan mielettömän hyvänmakuisiksi, oli kiva kun kaikki olivat niin tohkeissaan niistä vaikka ite olikin ihan *kypsänä* niiden kanssa. Well, loppu hyvin kaikki hyvin. Kotiin kun tultiin täällä oli saatu tuhottua lähes kaikki ne valuneetkin versiot, jotenka eipä voinut sitten kuvia ottaa. Ja muutenkaan kun kamerasta loppui patterit kylässä ja en sitten tajunnut hakea uusia kun luulin että ne on akkuja vaikka olikin pattereita. Likat halusivat mennä mummolaan yökylään, ja nyt sitten ollaan ilta oltu poitsukan kanssa sylikkäin, kun ei se oo alkanut millekään. Pienen hetken tuossa villeili ´kun isi tuli, ja sitten uni voitti. Liekkö hampeja kehittää vai mikä lie on, kun niin on hoijattanut itteensä. Jees, se on sitten taas kaks työiltaa eessä, joten leipomuksia on turha ootella ennenku vasta loppuviikosta. Jospa sitten taas saapi jotain kivaa aikaseksi!